Tai siis, onhan se lähtenyt jo tammikuusta asti, mutta nyt päätin aloittaa päiväkirjamaisen blogin elämäntaparemontistani. Mutta valaistaanpas tätä kaikkea ennen kuin lähdetään etenemään...
Kakskymppisenä nauroin niille jotka voivottelivat painon ja syömisensä kanssa, mullehan ei ikinä kävis noin. Sain syödä ja juoda mitä ja halusin ja niin paljon kuin halusin ja mikään ei tarttunut. Sitten elämäni mullistui paniikkihäiriön vuoksi ja jouduin aloittamaan lääkityksen. Kolmessa kuukaudessa paino nousi kymmenen kiloa ja koska ikääkin oli karttunut enemmän, ei ylimääräisten läskien laihduttaminen ollutkaan helppoa. Lyhyestä virsi kaunis, tästä lähti alkuvuoteen asti jatkunut jojoilu jolle päätin laittaa vihdoin ja viimein pisteen.
Ihan ensimmäiseksi päätin ottaa ja liittyä Keventäjät-palveluun. Olin ollut siinä aikaisemminkin ja konsepti oli tuttu. Kirjaat vain sapuskat tunnontarkasti ylös ja kone laskee automaattisesti kilokalorit. Liikunnat merkataan myös ja ohjelma patistaa myös säännöllisesti punnitsemaan itsensä ja merkitsemään sen ylös. Tammikuussa asetin tavoitteksi 8 kilon painonpudotuksen jolloin päivittäiseksi kilokalorimääräksi 1550. Päätin aloittaa saliharrastuksen ja liikuin entistäkin enemmän koirien kanssa. Ruokavalion muutoksen kanssa oli todella vaikeaa. Olen aina ollu kauhea juustohiiri ja tykkään lämpimistä leivistä yli kaiken. Pasta, perunat sun muuta, you name it, ne uppoaa paremmin kuin hyvin. Nämä taas tuovat aivan sikana kaloreita ja väistämättä käy niin että en saanut syödä tarpeeksi usein ja riittävästi kun jo kalorirajat paukkuivat vastaan.
|
Tätä kaikkea ei oikeasti edes jaksanut syödä! |
Hitaasti, hitaasti opettelin syömään inhoamaani kaurapuuroa aamuisin. Eikä se nyt oikeasti niin pahaa olekaan! Lisää mukaan vain reilusti marjoja ja hedelmiä sekä ripauksen Steviaa makeuttamaan niin kyllä maistuu. Päivisin himoitsin edelleenkin pastaa ja lämpimiä leipiä, niistä irrottautuminen teki tosi tiukkaa. Söin ensin valmissalaatteja, mutta ne alkoivat pikkuhiljaa maistua puulta joten otin käyttöön plan B:n, omat salaatit. Pohjana tykkään käyttää niitä tosi vihreitä ja rapeita jäävuorisalaatteja, inhoan sitä keräsalaattia vai mikä lie onkaan. Tuorekurkku ja suippopaprika kuuluvat vakiosalaattipohjaan, samoin sipuli. Tähän lisään yleensä vielä 2 prosenttista raejuustoa, kanamunia ja jotain lihaa tai kalaa. Lihapullat ovat aika must juttu, tonnikalaan olen jo kyllästynyt. Anyway, näin olen saanut uutta puhtia salaatteihin, reippaasti ja ennakkoluulottomasti pitää vain kokeilla ja lisätä niihin elementtejä joita tykkään syödä.
|
Onni on hyvä työpaikka (ja sen keittiö!) jossa pystyy valmistaan lounaat |
Luonnonjogurtit, hedelmät ja rahkat on mukavia välipaloja joita on helppo ja nopea popsia työpäivänkin aikana. Tärkein opetus on pitää nälkä loitolla! Ensin yritin taktikoida syömällä päivällä mahdollisimman vähän että illalla saisi sitten vetää kaksin käsin. Ei ole varmaan vaikea arvata mitä kävi? Koko ajan paska olo, nälkä ja kiukutti ja illalla homma lähti niin sanotusti lapasesta.
Innostuin saliharkoista niin paljon että kävin jopa neljä kertaa viikossa salilla ja juoksemassa vähintään saman verran. Tästähän seurasi opetus nro 2, älä vedä hommaa överiksi. Oikea reisilihas otti oikein kunnolla itseensä, mutta onneksi hieronnalla ja levolla tästäkin selvittiin. Harmitti vain vietävästi kun en saanut salilla treenata jalkoja ja lenkkeily oli semmosta hissuttelua.
|
Hyvä ruoka, parempi mieli :) |
Nyt kolmen kuukauden tempoilun jälkeen uskon olevani edes vähän fiksumpi ja hitaasti mutta varmasti olen saanut elämäntapojani muutettua terveempään suuntaan. Kärsimätön luonteeni kyllä muistuttelee jatkuvasti että enemmän pitäisi olla tuloksia tässä ajassa, mutta hiljaa hyvä tulee. Painoa ei ole tippunut kuin vaivaiset pari kiloa, mutta muutos alkaa näkyä kropassa. Parempi ryhti, kiinteämpi kroppa, siitä se lähtee!
Tänne olisi tarkoitus kirjoittaa tästä projektista päiväkirjamaisesti, syömisistä, liikunnasta, laihdutuksen tuskasta ja kaikesta mikä mieleen juolahtaa. Kommentoida saa ja omien kokemusten jakaminen on enemmän kuin suotavaa!